Kylähullu vai nero – vai sittenkin molempia?

Kreikkalainen filosofi Aristoteles totesi aikanaan, että neroudessa on aina mukana hulluutta. Raumalainen monitoimimies Riku Räsänen ei ole koskaan kutsunut itseään neroksi, mutta kylähulluksi on. Luovana visionäärinä tunnettu Räsänen on rakentanut ja uudistanut Raumalla monia asioita, joista niin paikalliset kuin paikkakunnalle saapuneet matkailijat ovat saaneet nauttia. Aikaansaava mies itse nauttii siitä, kun näkee ihmisten viihtyvän.

Ensi vuonna 50 vuotta täyttävää Räsästä on ohjannut intohimo ja innostus uuden luomiseen ja toteuttamiseen, mutta miten hän itse näkee menneet vuodet ja mitä ne ovat vaatineet? Voiko Aristoteleen viisauden kääntää myös toisinpäin – onko hulluudessa mukana aina myös neroutta?

Jotain tarvitsisi tehdä – lause, jonka kuulemme, kun on kyse yhteisistä asioista. Mutta kun on aika tarttua toimeen, löytyy tekijöitä harvoin. On huomattavasti helpompaa vaatia ja valittaa.

Riku Räsänen ei ole jäänyt seuraamaan sivusta, vaan tehnyt ja useimmiten omalla riskillään. Rakkaus kotikaupungin elinvoimaisuuteen on ollut eteenpäin vievä voima. Monet visiot on kuitenkin ymmärretty väärin – milloin kyse on ollut ahneudesta, milloin oman edun tavoittelusta, milloin meluhaitoista.

Raumanmeren Juhannus -festivaalista meidän kaikkien olisi tullut olla oikeaan aikaan ylpeitä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kesän suosituimmaksi festariksi kasvanut RMJ nousi Rauman Lukon ja Vanhan Rauman rinnalle asiaksi, josta kotikaupunkimme tunnetaan.

"Rakkaus kotikaupungin elinvoimaisuuteen on ollut eteenpäin vievä voima."

Parhaina vuosinaan suomalaiseen rockmusiikkiin keskittynyt tapahtuma veti kolmen vuorokauden aikana lähes 100 000 kävijää. Vastustajien joukko oli kannattajia pienempi, mutta kuten aina, se oli huomattavasti äänekkäämpi. Pitkään jatkunut vastustus väsytti tapahtumajärjestäjän. RMJ siirtyi vuonna 2008 Poriin, kunnes palasi kahdeksan vuotta myöhemmin takaisin Raumalle elektroniseen tanssimusiikkiin painottuneena festivaalina.

Huippuvuosina RMJ:n tuomat eurot eivät valuneet järjestäjän taskuun, vaan niiden avulla kehitettiin Otanlahden aluetta. Ilman Räsästä vuosia purku-uhan alla ollut Rauman maauimala ei olisi sitä, mitä se on tänä päivänä. Hän uudisti yhden paikkakunnan maamerkeistä, mutta se myös poltti miehen loppuun.

Räsänen on herättänyt kaupungilta vuokraamansa Poroholman lomakeskuksen uudestaan henkiin, yhdeksi tärkeäksi vetonaulaksi. Kävijämäärät kasvavat vuosi vuodelta, kun sana modernista merenrannalla sijaitsevasta lomakeskuksesta kiirii ympäri Suomen. Keskeisellä paikalla Vanhan Rauman sydämessä elokuvateatteri Iso-Hannu tarjoaa elämyksiä pimeisiin talvi-iltoihin, kuten myös yökerhot ja ravintolat, joiden taustalla Räsänen on työskennellyt.

ELÄMYKSIÄ LÄPI ELÄMÄN

Olen nuoresta lähtien ollut kova järjestämään kaikkea, kuten kirpputoreja ja kouludiskoja. Peruskoulussa olin väriläiskä ja sellainen tietynlainen porukoiden ulkopuolelle jääneiden tuki ja turva. Armeijassa olin mukana varusmiestoimikunnassa touhuamassa kaikenlaista.

Valmistuin ammattikoulun rakennuspuolelta, mutta nopeasti huomasin, ettei se ole minun alani. Kun veljeni ryhtyi tekemään DJ-keikkoja, löysin ravintola- ja viihdetapahtumat. Olin vasta 19-vuotias poikanen, kun perustin oman yritykseni, joka järjesti erilaisia tapahtumia raumalaisissa ravintoloissa. Niiden suosion myötä tapahtumakenttä laajeni ja tutustuin orkestereihin, joita ryhdyin tuomaan keikoille länsirannikon alueelle.

"En ole miettinyt ensisijaisesti taloudellista menestystä, vaan sitä, että ihmisillä on kivaa."

Tämän jälkeen oli luontaista laajentaa festivaalien järjestämiseen. 1990-luvun alussa järjestettiin Kappelinsalmella ensimmäinen UR-Picnic–tapahtuma, joka lopulta kulminoitui isoihin RMJ-festivaaleihin. Ennen sitä olin mukana organisoimassa Sieravuoren Juhannusta.

Koska aloitin hyvin nuorena, minulla on laajat verkostot ja tiedän miten hommat eri aloilla toimivat. Tunnen niin viihdealaa, matkailualaa, markkinointialaa kuin rakennusalaakin. Olen hakenut paljon ideoita ympäri maailman ja suhteuttanut ne Rauman kokoiselle paikkakunnalle sopiviksi.

En ole koskaan miettinyt ensisijaisesti taloudellista menestystä, vaan sitä, että ihmisillä on kivaa. Se tuo tapahtumiin enemmän ihmisiä, ja vasta sitä kautta tulee taloudellista menestystä.

RAUMANMEREN JUHANNUS – VALTAKUNNALLINEN VETONAULA

RMJ oli isoa hurmosta. Saimme kehitettyä pieneen kaupunkiin valtakunnalliseksi hitiksi nousseen tapahtuman. Teimme töitä suurella sydämellä ja se innostus välittyi myös kävijöihin ja esiintyjiin.

Satsasimme hyviin artisteihin ja heidän viihtyvyyteensä. Panostimme backstagen tarjoiluihin ja olosuhteisiin isolla kädellä. En joutunut kalastelemaan bändejä, vaan he valitsivat ensin RMJ:n ja vasta sen jälkeen kesän muut festarit. Vuosien aikana olen tehnyt artistien kanssa ehkä kolme kirjallista sopimusta, pääsääntöisesti ne on kätelty edellisen kesän festareilla. Se kertoo mielestäni hyvin molemminpuolisesta luottamuksesta.

Parhaimpina vuosina autojonot olivat Otanlahdesta Kollaan. RMJ:ssä oli parhaimmillaan 286 akkreditoitua toimittajaa, minkä myötä Rauma nousi iltapäivälehtien ja tv-kanavien ykkösuutiseksi.

"Kyllähän sellaista tietynlaista henkistä tukea olisi silloin kaivannut."

Ajanmyötä väsyin RMJ:n vastustukseen ja arvostuksen puutteeseen. Koin tekeväni hyvää ja samaan aikaan osa kaupunkilaisista haukkui minut. He luulivat minun keräävän rahat itselleni. Ison festivaalin järjestäminen maksaa maltaita ja mitä enemmän pääsylippuja meni kaupaksi, sitä enemmän satsasimme ihmisten viihtyvyyteen.

Vuonna 2007 huomasin viihdealan muuttuneen sellaiseksi, ettei yleisö ollut enää niin vastaanottavaista artisteja kohtaan. Koin, ettei yleisö saanut enää niin paljon tapahtumasta kuin olisin halunnut.

Uskon, että RMJ:n merkitys ymmärretään tänä päivänä paremmin kuin silloin. Kyllähän sellaista tietynlaista henkistä tukea olisi silloin kaivannut.

ZOMBINA SOHVANPOHJALLA

Ajatuksenani oli tehdä Rauman maauimalasta yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon ajanviettopaikka kaikkien raumalaisten yhteisenä projektina. Halusin perustaa taustalle yhdistyksen, mutta vuokralle saamiseksi taustalla oli oltava yritys.

Sovimme, että kaupunki satsaa projektiin miljoona euroa ja minä teen oman työni talkoilla sekä hankin loput tarvittavasta rahoituksesta esimerkiksi paikallisilta yrityksiltä ja uimalaa käyttävien lasten vanhemmilta. Kyse oli yhteensä neljän miljoonan euron projektista, mutta mukaan ei lähtenyt yhtään raumalaista yritystä. Se yllätti minut täysin. Oli myös suuri pettymys, että 50 euron arvoisia kannatuspyyhkeitä ostettiin lopulta vain 54 kappaletta.

Asian vääränlaisesta tiedottamisesta johtuen ihmisille muodostui ajatus, että kyse olisi omasta liiketoiminnastani. Pahat kellot lietsoivat, että olisin saanut kaupungilta miljoona euroa, jonka avulla rakentaisin itselleni bisneksen. Todellisuudessahan asia ei ollut näin, mutta viharyöppy lähti vierimään, ja sitä oli mahdoton pysäyttää.

"Kaikki tämä ajoi minut burn outiin, mikä kasvoi masennukseksi ja paniikkihäiriöksi."

Jäin yksin kantamaan kokonaisuutta, jonka olin ajatellut kaikkien yhteiseksi jutuksi. Valmiista maauimalasta sain palkaksi pelkästään haukkuja ahneudesta.

Kaikki tämä ajoi minut burn outiin, mikä kasvoi masennukseksi ja paniikkihäiriöksi. Ilmoitin kaupungille, että minä tapan itseni mikäli sopimusta ei saada purettua. Sopimus purettiin, mutta löysin itseni sohvan pohjalta. Siinä missä olin aina tykännyt herätä uuteen päivään tekemään juttuja, en yhtäkkiä halunnutkaan nousta ylös sängystä.

Tulevaisuus pelotti. Jatkuva ahdistus ja pettymys sekä paine niin ihmisiltä kuin omasta taloudellisesta tilanteesta painoivat raskaana. Makasin kesän zombina sohvalla, enkä halunnut liikkua mihinkään. Normaalisti minulla on vastaus kaikkeen, mutta yhtäkkiä henkiset toiminnot oli ajettu täysin alas. Ystäväni, lääkäri Juho Nummi sanoi: ”Riku, sinä olet suurmies, ja suurmiehillä on elämässä nousuja ja laskuja. Sinä selviät tästäkin.”

YLÖS JA ETEENPÄIN

Paraneminen alkoi pikkuhiljaa. Sain tyhjennettyä päätäni ja kerättyä itseäni. Nyt alan jälleen tuntea olevani suurin piirtein samanlainen oma itseni kuin ennen maauimala-projektia. Toki taustalla on muistikuva koko kaaoksesta, joten eteenpäin mennään varovaisin askelin.

Kun nyt katson taakse, en tehnyt mitään väärin, mutta minut jätettiin maauimalan kanssa täysin yksin. Olin tunnollinen ja päätin hoitaa asian kuntoon. Moni olisi vastaavassa tilanteessa varmasti luovuttanut kesken, mutta minun luonteellani sellainen ei ollut mahdollista. Myin perheemme kesämökin, josta saadut 200 000 euroa lahjoitin maauimalaan.

Uudet vetäjät pyörittävät nyt maauimalaa, ja ajoin kesäkuussa ensimmäisen kerran kahteen vuoteen paikan ohi. Uimala on edelleen niin sanotusti hieman torso, eikä aivan sellainen vesipuisto, mitä olin itse ajatellut. Minulla on kuitenkin ihan positiivinen fiilis, sillä nykyinenkin on jo ihan hyvä. Homma näyttää tasokkaalta, toimintaan satsataan ja väki viihtyy. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät.

"Rauma on osa minua ja haluan parantaa sitä mahdollisimman paljon."

Henkilökohtaisesti olen luopunut jo vuosia sitten niin sanotuista maailmanvalloitushaaveista ja päättänyt keskittyä Rauman elinvoimaisuuden kehittämiseen. Kokemus muutti omaa intohimoani tehdä pyyteettömästi elämyksiä. Ei kukaan hyväntekijä jaksa tehdä koko ajan hyvää, jos hänet jatkuvasti haukutaan. Toki toivon, että tämä ajatus oikenee ajan kanssa – ja jotenkin tuntuu, että se on sieltä tulossa.

Tulevaisuudessa tarkoitukseni on jatkaa Poroholman ja Otanlahden alueiden kehittämistä. Yhtenä ajatuksena olisi saada pohjukkaan iso lasten leikkipuisto. Rauma on osa minua ja haluan toki parantaa sitä mahdollisimman paljon. Toivoisin kaikkien kaupunkilaisten ajattelevan näin, sillä kun yhdessä jokainen vähän omalla panoksellaan kehittää kotikaupunkiaan, syntyy siitä yksi iso kokonaisuus, jonka jälkeen jokaisen on mukavampi asua ja elää yhteisessä kaupungissamme.

KUKA?

Riku Räsänen

• Raumalainen yrittäjä ja monitoimimies
• Raumanmeren Juhannus -festivaalin perustaja
• Pyörittää yrityksensä kautta Poroholman lomakeskusta ja elokuvateatteri Iso-Hannua sekä omistaa kiinteistöjä. Ollut mukana perustamassa myös muun muassa Mr. Jones -ravintolaa
• Täyttää ensi vuonna 50 vuotta, eikä ole pitänyt elämänsä aikana ensimmäistäkään kesälomaa