Pitsiviikko syntyy yhdessä tekemällä

Pitsiviikko kokoaa heinäkuun lopussa Raumalle jälleen kymmeniä tuhansia kävijöitä. Tänä vuonna tuo yhdeksän päivää kestävä kaupunkifestivaali järjestetään jo 52. kerran. Ohjelmassa riittää taatusti jokaiselle jotain: on näyttelyitä, markkinoita, käsityöpajoja, musiikkia ja avoimia pihoja. Ohjelman runko vaalii perinteitä, mutta pientä uudistumistakin aina tarvitaan.

Pitsiviikon järjestelyjen ja ohjelman parissa häärii kaupungin organisaation lisäksi kymmeniä yhdistyksiä, yhteisöjä, yrityksiä sekä lukemattomia yksityishenkilöitä. Päästämme nyt ääneen muutamia tekijöitä, jotka omalta osaltaan vastaavat Pitsiviikon monipuolisesta tarjonnasta.

Pitsinäyttelyt saman katon alle

Pitsiviikon kulmakiviä ovat alusta asti olleet erilaiset pitsinäyttelyt. Vuonna 1948 perustettu Rauman Nyplääjät ry on ensimmäisestä Pitsiviikosta alkaen ollut mukana omalla näyttelyllään ja Pitsikeskus Emelia ry:kin jo 20 vuoden ajan. Tänä vuonna nämä paikalliset pitsiyhdistykset kuitenkin yhdistävät ensi kertaa voimansa, ja järjestävät näyttelyt yhteisissä tiloissa Posellissa.

– Tämä on ollut tavoitteena jo pitkään, että Pitsiviikon näyttelyt löytyisivät saman katon alta. Nyt se vihdoin toteutuu, Emelian puheenjohtaja Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer iloitsee.

– Onhan se hienoa, ja kävijöillekin helpompaa. Näyttelymme täydentävät toisiaan ja ovat hyvin erityyppisiä, kuten yhdistyksemmekin, Nyplääjien varapuheenjohtaja ja näyttelyn puuhanainen Aila Rismala säestää.

Nyplääjien näyttely “Pitsit juhlan pyörteissä” keskittyy perinteisen raumalaisen pitsin esittelyyn. Rismalan mukaan idea tuli tällä kertaa Rauman 580-vuotisjuhlasta, johon arvokas pitsi yhdistyy. Yhdistyksen väki loihtii kätköissä olleista juhlapuvuista nähtäville vuosikymmenten glamouria sekä ajan patinaa.

Emelian näyttelyä puolestaan tehdään hieman modernimmalla otteella. Näyttelyssä on vuosittain esillä aina edellisen vuoden Vuoden nyplääjä -arvonimen saaneen henkilön teoksia. Tänä vuonna heitä on kaksi, koska vuonna 2020 ei näyttelyä pidetty koronan vuoksi.

Mukana on nyt siis “Yhdessä” -teeman alla vuoden 2020 nyplääjä Tarmo Thorströmin teoksia sekä viime vuonna arvonimen saaneen, Sirkka Jalosen tyllipitsejä sekä tykkimyssyjä. Lisäksi esillä on Raija Jokisen pitsimäistä taidetta sekä pieni katsaus Emelian historiaan.

Thorström on tehnyt yhteistyötä useiden tahojen kanssa, ja hänen teoksensa asettuvat käsityön, designin ja taiteen alueille. Yksi tunnetuimmista on kansainvälistäkin mainetta niittänyt pitsikuvioinen Rauma-neule.

– Meidän poikkitaiteellinen roolimme on alusta asti ollut tuoda raumanpitsiä tähän päivään ja esitellä uutta tekniikkaa innovatiivisesti. Sitä halusi myös perustaja- ja kunniajäsenemme Impi Emelia Alanko, jonka mukaan yhdistyksemme on nimettykin. Saatamme joidenkin mielestä olla jopa ärsyttävän moderneja, mutta meillä on oma katsojakuntamme, ja se on hyvä niin, Siltavuori-Illmer kertoo.

Näyttelyn järjestäminen ei ole ihan pikkujuttu. Suunnittelutyö alkaa oikeastaan samantien, kun edellinen näyttely on saatu purettua. Varsinainen pystytys hoidetaan kuitenkin talkoovoimin noin viikossa. Hoidettavana on monenlaista aina kuljetuksista vakuutuksiin.

– Rauma on pieni kaupunki, ja täällä hommat hoituvat yhteispelillä. Yhteishenki on hyvä ja apu järjestyy aina, Rismala kehuu.

– Olen monesti huokaissut, että se oli nyt osaltani tässä, mutta kummasti vaan veri vetää mukaan aina seuraavankin vuoden järjestelyihin, hän nauraa, mutta toteaa perään, että nuoria aktiiveja kaivattaisiin kipeästi lisää toimintaan.

– Kiinnostusta pitsinnypläykseen kyllä on, ja jäsenemme antavatkin opetusta useissa kansalaisopiston piireissä. Nuoremmalla väellä ei vaan aika tahdo riittää enää aktiiviseen yhdistystoimintaan, konkareiksi itseään kutsuvat naiset pohtivat.

Nypläykseen on helppo hurahtaa

Yksi nuorempaa sukupolvea edustava nyplääjä on 28-vuotias Henriikka Lehtonen, joka toimii nyt kolmatta kauttaan Nyplääjien hallituksessa tuoden mukanaan nuorta verta ja someosaamista. Hänen nypläyskipinänsä syttyi kuutisen vuotta sitten, kun hän muutti Raumalle opiskelemaan käsityönopettajaksi.

– Ajattelin, että eihän Raumalta voi valmistua käsityönopettajaksi, jos ei osaa nyplätä, ja päätin opetella tekniikan. Hurahdin siihen kuitenkin aivan täysin, ja olen nyt itsekin parin vuoden ajan opettanut kansalaisopistossa alkeisryhmää.

– Opettamalla muita pysyy omakin taito hyppysissä. Meillä on ryhmässä aloittavia nyplääjiä laidasta laitaan erilaisista lähtökohdista ja se on valtava rikkaus. Nyplääminen ei ole vaikeaa, tarvitsee vain osata laskea neljään. Käsityötaitoa ei siis tarvita.

Lehtosen mukaan nypläys onkin pään nollausta tai meditaatiota parhaimmillaan. Stressin ja paineen kyllästämässä maailmassa kun keskittyy vain laskemaan neljään, niin murheet on helppo unohtaa.

Pitsiviikolla nypläystä pääsee kokeilemaan pop-up -periaatteella päivittäin Posellissa näyttelyiden yhteydessä. Nyplääjien työskentelyä voi seurata lisäksi Nyplääjät ry:n tukikohdassa, Pits-Priiassa Vanhassa Raumassa.

Lehtonen toivoo, että Pitsiviikon alkuperäinen idea, josta kaikki sai alkunsa, eli pitsi, nousisi tulevaisuudessa isompaan rooliin kaiken muun markkinahumun keskeltä. Pitsi on kuitenkin nimenomaan se, josta kaupunki tunnetaan. Molemmat pitsiyhdistykset pyrkivätkin talkoovoimin pitämään yllä tätä tärkeää perinnettä.

– Pitsiperinne säilyy parhaiten, kun sitä hieman nykyaikaistetaan, ja se onkin meidän yhdistysten yksi tehtävä. Nyplätty pitsi voi näkyä niin monella tavalla, Tarmon teokset katukuvassa ovat hyvä esimerkki siitä.

Tänä vuonna Lehtonen ei itse pääse osallistumaan Pitsiviikon näyttelyiden järjestelyihin paikan päälle, sillä omat häät pitävät hänet kiireisenä. Hän on kuitenkin vahvasti hengessä mukana, ja itse ommeltua hääpukua täydentävät tietysti pienet nyplätyt yksityiskohdat, kuten sukkanauha.

Kalatorin käsityöläismarkkinat edistävät käsityöelinkeinoa

Perinteet ovat tärkeässä roolissa myös vuodesta 1989 järjestetyillä Kalatorin käsityöläismarkkinoilla. Taito Satakunta on ollut mukana järjestelyissä alusta asti. Rauman Taitokeskuksen vastaava neuvoja Sanni Ämmälä pitää tänä vuonna tapahtuman lankoja ensi kertaa käsissään.

– Aloitin vuoden vaihteessa työni Taitokeskuksessa, kun Kuivasen Helena jäi eläkkeelle. Olen valmistumassa tänä vuonna käsityönopettajaksi, Ämmälä kertoo taustastaan.

Käsityöläismarkkinat järjestetään pitkälti hyväksi havaitun mallin mukaan, mutta järjestelyjä on nyt hieman selkeytetty. Taitokeskus otti tästä vuodesta alkaen hoitaakseen myös kaikki tapahtumaan liittyvät lupa-asiat.

– Apua lupa-asioihin on toki saatu paljon kokeneemmilta tapahtuman järjestäjiltä.

Mustan pitsin yönä alkavat kaksipäiväiset markkinat tuovat Kalatorille tänäkin vuonna noin 30–40 käsityöyrittäjää tuotteineen ympäri maan. Ämmälän mukaan paikkoja ei oikeastaan ole tarvinnut edes markkinoida, vaan kyselyjä on tullut mukavasti kahden vuoden tauon jälkeen.

– Käsityöläismarkkinat ovat iso ja merkittävä tapahtuma Pitsiviikon tarjonnassa. Se tunnetaan laajalti ja se tarjoaa paitsi alan yrittäjille mahdollisuuden myydä, myös asiakkaille mahdollisuuden tehdä upeita löytöjä tunnelmallisessa Vanhassa Raumassa.

– Me Taito Satakunnassa haluamme tukea ja edistää käsityötä elinkeinona, ja tällaiset markkinat ovat siihen loistava mahdollisuus. Samalla tuomme esille tärkeää käsityöperinnettä, joka muuten saattaisi jäädä piiloon.

Ämmälä toivookin, etteivät perinteiset tekniikat häviä tai muutu ajan saatossa ihan muuksi. Hänestä on kuitenkin tärkeää tarkastella aika ajoin toimintatapoja ja pohtia, miten nuo perinteet tuodaan tähän päivään, niin että ihmiset innostuvat niistä.

– Minusta Pitsiviikko on kaiken kaikkiaan onnistunut pysymään hienosti ajassa kiinni, ja perinteiden vaalimisen rinnalle on tullut uusiakin sisältöjä.

Tornin iltasoitto on kunniatehtävä

Yksi Pitsiviikon perinteisimmistä ohjelmanumeroista on iltasoitto vanhan kaupungintalon tornista. Tuota kunniatehtävää suorittaa jo kolmatta vuotta peräkkäin Rauman Poikasoittokunnan nuori trumpetisti, nyt 20-vuotias Anni Laaksonen, joka on soittanut trumpettia jo 14 vuoden ajan.

– Kun minulta vuonna 2020 kysyttiin, tulisinko Pitsiviikon tornisoittajaksi, vastasin heti myöntävästi. Ilokseni kysymys toistui myös viime sekä tänä vuonna. Olen ollut Pitsiviikolla soittamassa myös Poikasoittokunnan konsertissa.

Pitsiviikolla esiintymisessä on Laaksosen mukaan omanlainen tunnelmansa. Hänestä on mukavaa päästä soittamisella viihdyttämään ihmisiä, joita kerääntyy Raumalle kauempaakin Pitsiviikon viettoon.

– Haluan tuoda soittamisella iloa ja nautintoa ympärilleni. Pitsiviikon iltasoitto on ollut pitkään perinteenä ja on ilo saada myös itse soittaa se. Pitsiviikko on kädentaitojen perinnettä vaaliva tapahtuma, joten on kunnia saada olla mukana sen ohjelmassa.

Laaksonen itse pitää Pitsiviikosta kesätapahtumana paljon. Se kerää ihmiset yhteen ja luo hyvää mieltä monella eri tapaa. Tapahtuma sopii kaikenikäisille, sillä ohjelmaa on niin monenlaista, että jokaiselle varmasti löytyy jotakin mieluisaa. Siellä pääsee myös tutustumaan perinteiseen raumalaiseen pitsinnypläykseen ja käsityötaitoihin.

– Mielestäni samankaltainen Pitsiviikon ohjelma vuodesta toiseen on hyvä, enkä itse koe tarpeelliseksi uudistaa tapahtumaa ainakaan merkittävästi. Tietysti ohjelmaan voi tuoda lisäksi jotain sellaista, mitä Pitsiviikolla ei ole vielä nähty. Tutut ohjelmanumerot tulisi kuitenkin säilyttää ohjelmistossa tulevaisuudessakin, Laaksonen pohdiskelee.

Avoimet pihat herättävät Vanhan Rauman eloon

Monelle Pitsiviikon kohokohta on tilaisuus päästä luvan kanssa kurkistelemaan toisten pihoihin ja puutarhoihin. Tirkistelylupa kestää yhdeksän päivää ja koskee tietenkin Vanhan Rauman avoimet pihat ja pihakirppikset -tapahtumaan osallistuvia pihoja. Mukana olevat pihat tunnistaa kyltistä portin pielessä ja karttoja on saatavilla lähempänä tapahtumaa Tammelan talosta.

Nora Koivun ja Antti Keskitalon piha Vähämalminkatu 1:ssä on mukana tapahtumassa jo kuudetta kertaa, eli siitä asti, kun pariskunta on asuttanut Helsing-nimistä taloa Naulamäessä.

– Olemme itsekin olleet aina innokkaita pihojen kiertelijöitä. Oli itsestään selvää, että osallistuimme tapahtumaan heti, kun muutimme tähän, Koivu kertoo.

– Vaikka olen itse Vanhan Rauman kasvatti, minulle avautuu aina aivan eri maailma pihoja kierrellessäni, Keskitalo sanoo.

Parasta pariskunnan mukaan Pitsiviikon avoimissa pihoissa on fiilis ja se, että kaupunki suorastaan räjähtää eloon. Kävijöitä riittääkin kaikille päiville, ja jotkut käyvät samalla pihalla jopa useamman kerran tuon reilun viikon aikana.

– Vakiokasvoja, jotka palaavat vuosi toisensa jälkeen, käy myös paljon Rauman ulkopuolelta.

Keskitalo kertoo, että pihoilla kynnys jutusteluun asukkaiden kanssa on matala. Lapset hyppivät trampalla, juttu lentää ja kaikilla on iloinen mieli.

Ikään kuin sivutuotteena tuon reilun viikon aikana pääsee turhista tavaroista kätevästi eroon. Pariskunnan mukaan kävijät ovatkin selkeästi jakautuneet kahteen ryhmään: toiset kiertävät nimenomaan kauniiden pihojen ja vanhojen talojen vuoksi, toiset taas etsivät kirppiksiltä löytöjä.

– Kohteita kannattaa kiertää rauhassa kartan kanssa ja vaikka jakaa paikkoja eri päiville. Tapahtumassa on valtavasti upeita pihoja, joihin ei muuna aikana pääse, Koivu kannustaa.

–Omat mehut on kyllä viety aina tapahtuman jälkeen, ja siihen perään pitääkin muistaa varata lomaviikko, Koivu nauraa.

---

Pitsiviikko on yrityksille kesän huippu

Pitsiviikolla on valtava merkitys keskusta-alueen yrityksille. Toki kesäaika kokonaisuutena tuo kaupunkiin paljon matkailijoita, mutta Pitsiviikon kävijämäärän kohotessa jopa yli 60 000:een jää euroja väkisinkin myös alueen yritysten kassoihin.

Sisustustalo Kodinonnen yrittäjä Johanna Närvä on seurannut Pitsiviikon hulinaa Vanhassa Raumassa jo 14 vuoden ajan. Hän on koko sen ajan pitänyt kirjaa niin kävijöiden kuin ostavien asiakkaidenkin määrästä.

"Asiakasmäärän kasvu Pitsiviikolla on ollut kymmeniä prosentteja."

– Normaalina vuosina ennen koronaa asiakasmäärän kasvu Pitsiviikolla on ollut kymmeniä prosentteja, Närvä laskeskelee.

– Rauma on parhaimmillaan kesällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kaikki kukkaistutukset, kahviloiden ja ravintoloiden terassit, ne tekevät sen fiiliksen. Ja tietenkin ihmiset, jotka täyttävät kesäkadut.

Närvä rakastaa asiakkaiden kohtaamista, ja etenkin kesällä hyvää palautetta suorastaan satelee. Ulkopaikkakuntalaiset kehuvat sekä Vanhaa Raumaa yleisesti, että liikkeiden tarjontaa ja palvelua. Täällä erikoisliikkeissä kohdataan ihmiset aidosti ja höpötellään kodikkaasti. Sellaista palvelua ei saa isoissa kaupungeissa.

– Kyllä Pitsiviikko on kesän ehdoton huippu. Onko se sitä myynnillisesti, riippuu lähinnä siitä, onko meillä oikeat tuotteet hyllyssä. Pyrimmekin valmistautumaan kesän vilkkaimpaan sesonkiin aina huolella.

– Tsekkilistallamme ovat ainakin Rauma-tuotteiden, paketointitarvikkeiden ja kassien riittävyyden varmistaminen. Sujautamme kasseihin myös joka vuosi jonkun pienen yllärin asiakkaille, jotta jäisimme mieliin.

Myös pitsitaiteilija Tarmo Thorströmin kanssa yhteistyössä valmistetut Mandeljepyri-tuotteet nostetaan tietenkin aina näkyvälle paikalle Pitsiviikon koittaessa, vaikka niitä myydäänkin tasaisesti ympäri vuoden lähinnä lahjatuotteena.

Närvän mukaan tällaiset yhteistyökuviot tuovat kivasti pitsiä näkyväksi ja nuorentavat pitsiperinnettä.

– Pitsiä pitää olla, mutta nuorekkaassa muodossa, ja sen ympärille sitten rakentaa sitä muutakin, Närvä tuumii.

---

Pitsiviikon ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä: pitsiviikko.fi/ohjelma