Isolta lavalta kuralätäkköön

Onnistunut näytelmä vaatii useiden ihmisten saumatonta yhteistyötä, jotta kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Tässä sarjassa tutustutaan Rauman teatterin ihmisiin ja tarinoihin näyttämöltä ja sen takaa.

“Olen aina nähnyt painajaisia, että olen totaalisen myöhässä, enkä koskaan pääse näyttämölle. Unet ovat kuin seikkailuromaani tai elokuva, jossa ollaan sotatantereella, ja minä harhailen yksin metsässä muiden sotilaiden pakkautuessa lavetille. Minulla on kaikki tavarat hukassa, niin plari, kässäri kuin peruukkikin.

Joskus urani alkuaikoina näyttelin Tampereella Tuntemattomassa sotilaassa. Punkkasin pienessä mummonmökissä Pispalassa, ja sängystä näki suoraan ovelle. Heräsin koputukseen, ja ovella seisoi kaverini Ilpo Hakala sotilaskamppeet päällään.

Pomppasin pystyyn ja hoin Ilpolle: “mitään en oo ottanu”. Enkä ollutkaan, uni vaan oli maittanut poikkeuksellisen hyvin. Vaihdoin sotilasvaatteet ylleni auton etupenkillä matkalla teatterille. Karautimme suoraan näytökseen, ja hyppäsin autosta Tuntemattoman alun kenttähartauskohtaukseen. En ymmärrä, kuinka tuottaja Reima Jokisella oli kovuutta käynnistää esitys. Katsomossa oli kuitenkin lähes tuhat katsojaa. Sisääntulomme meni kuitenkin täydestä yleisöön.

Toinen mieleen painunut juttu tapahtui Kansallisteatterin kiinnityksen aikaan 28-vuotiaana. Olin joutunut töiden vuoksi lykkäämään armeijaan menoa, ja tuolloin oli viimeinen mahdollisuuteni suorittaa asevelvollisuus. Niinpä hoidin sitä töiden ohessa Santahaminassa, jossa sain sovittua itseni tavallaan ”urheilujoukkoihin”.

Teatterissa meni tuolloin Molierin Saituri, komea pukunäytelmä peruukkeineen ja hoviasuineen. Ilmoittauduin kasarmille glamourintäyteisen näytöksen jälkeen vasta myöhään illalla. Minulle sanottiin, että Kanerva ottaa täyspakkauksen selkään ja lähtee kartan kanssa maastoon. Koska olin saapunut viimeisenä, sain myös teltasta sen viimeisen paikan. Mietin siinä painaessani pääni kuralätäkköön, että tunti sitten olin vielä seissyt Kansallisteatterin isolla lavalla parrasvaloissa hoviasu ylläni. Siinä vaiheessa oli kyllä glamour jo karannut aika kauas.”

Kuka: Otto Kanerva

Tosielämän rooli: Rauman teatterin taiteellinen johtaja, pohjimmiltaan kuitenkin esiintyjä. Rooleina tarpeen mukaan myös käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, maisteri ja yrittäjä.

Motto: Todellista sankaruutta on se, että ponnistelee kovasti saavuttaakseen jotain, josta voi antaa muille!

Aina ennen näytöksen alkua minä… tarvitsen kaksi xylitol Sisua ja Pepsi Maxia sekä jauhan paskaa viime tippaan. Muuten menee keskittyminen yli.

Olen mukana mieluiten esityksessä, jossa... on hyvät kaverit ympärillä, sillä teatteri on tässä hetkessä tapahtuva, sovituissa raameissa pysyvä peli, joka eletään yhdessä.

Rauman kesäteatterissa 2022:

Dingo

Rauman teatterissa 2022-2023:

Murhaloukku

Perinnönjakajat

Hui kauhistus!

Nukkekoti

Liput ja lisätiedot: raumanteatteri.fi