Urbaani (kahjo) shamaani

Elämänsä ruuhkavuosina Tero Suhonen tiesi, että miehen ei kuulu näyttää tunteitaan. Kynttilä ei pelkästään palanut molemmista päistä, vaan liekinheitin korvensi samalla kynttilää keskeltä.

Vuonna 2021 Tero Suhonen tietää, ettei tiedä juuri mistään mitään. Ja se on tehnyt hänestä onnellisemman kuin koskaan.

”Itse koen tällä hetkellä näin: Me kaikki olemme tietäjiä. Kaikilla on näin ollen kaikki tarvittava tieto jo nyt mukanaan.”

Tero Suhosen valmistama kupillinen seremoniakaakaota ei ole mitä tahansa suklaajuomaa:. jokainen yrtti, mauste ja elementti on tarkoin valittu juoman tarkoitusperän mukaan.

Tämä kyseinen juoma on suunniteltu rauhoittamaan mieltä ja parantamaan keskittymistä. Alkaa selvitä, miksi Suhonen kutsuu juomaa eliksiiriksi. Sanakirja määrittelee eliksiirin ”ihmelääkkeeksi” tai ”elämännesteeksi”, mutta Suhosella on termiin hieman maltillisempi lähestymiskulma.

- Lumon yrittäjänä perehdyin monelta suunnalta ihmiskehon toimintaan. Opiskelin intensiivisesti funktionaalista lääketiedettä, perehdyin kasvilääkintään ja tutustuin uteliaana lääkinnällisten sienten potentiaaliin ja tuolloin tajusin, että oikeilla ainesosilla on mahdollista rakentaa juoma joka tilanteeseen: jos haluat hyvän flow-tilan ja keskittymisrauhan tai vaikkapa jos menet treenaamaan ja tarvitset fyysiseen rasitukseen virittävää juomaa, Suhonen selittää.

- En ole oikein keksinyt parempaakaan sanaa tällaisille juomille kuin eliksiiri. Minusta se kuvaa niitä parhaiten, sillä niillä on aina tietty käyttötarkoitus. Eliksiiri linkittää yhteen sopivasti mystiikan, elinvoimaisuuden ja pitkäikäisyyden salaisuudet.

”Jumaluus itsessämme on meissä. Meidän tulee vain muistaa se. Tulla siitä tietoisiksi.”

Suhosen elämänkatsomus on sekoitus luonnonmystiikkaa ja kouriintuntuvaa realismia. Kaikkea ei pysty eikä tarvitsekaan osata selittää, vaan tärkeintä on, että on aito itselleen ja muille. Kun elämänsä ruuhkavuosina 2006–2007 Suhoselle iski burnout ja keskivaikea masennus, hän pysähtyi tarkastelemaan elämäänsä. Hänellä ei ollut työkaluja käsitellä omia tunteitaan, eikä hän kyennyt avautumaan tilanteestaan edes vaimolleen.

- Minulla oli parhaimmillaan 12 treenikertaa viikossa ja siihen päälle kokopäivätyö ja kahden pienen lapsen kasvattaminen kotona. Kun oli paha olo, hikoilu oli infernaalisen ihanaa. Mutta kun sitten burnout iski, se häpeän tunne oli valtavan lamaannuttava. Oli perfektionistille kova paikka olla tekemättä mitään. Olin silti liian ylpeä myöntämään, että olin palasina ja tarvitsin apua.

Vuonna 2008 hänen vasemmasta lonkastaan löydettiin luukasvain, jonka takia miehelle operoitiin tekonivel viime vuonna. Noihin aikoihin Suhonen myös luopui vuonna 2010 perustamansa Ruokapuoti Lumon yrittäjyydestä. Toipuminen leikkauksesta oli kirjaimellisestikin pysäyttävä kokemus, mutta niin oli myös hänen käyntinsä Rauman Haapasaaressa sijaitsevalla Kokkovuorella.

- Jokin minussa koki suurta vetoa Kokkovuorelle. Kun päätin vihdoin mennä sinne, olin vielä kainalosauvoissa. Se ykseyskokemus luonnon ja kaiken ympärillä lepäävän kanssa oli valtava: olin täysin tietoinen, että olemme kaikki yhtä. Olin täysin tietoinen siitä, että olemme aina toisiimme kontaktissa.

- Tuolloin vastaanotin jonkinlaisen initaation kulkea tietäjän polkua. Vieläkään en tiedä, mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta sen todeksi eläminen on osa minun matkaani ja elämän mysteerin kokemista. Tästäkin kokemuksesta, niin kuin kaikista muistakin, olen todella kiitollinen.

”Tietäjä itse, tai ehkä todellinen tietäjä ja totuuden etsijä, ei koskaan kutsu itseään tietäjäksi. Hänen ei tarvitse. Hän tietää vain kulkevansa tietäjän polkua tai tietä ja kulkee sitä nöyränä.”

Suhonen alkoi noin seitsemän vuotta sitten kokea tietoisuuden siirtymisen enenevässä määrin mielestä kohti tuntemista, kohti sydäntä. Se oli dramaattinen muutos – junamatkalla Rovaniemelle hän koki niin suurta rakkautta sydämessään, että olisi halunnut halata kaikkia matkustajia.

Tuotakaan tunnetta hänen on mahdotonta pukea sanoiksi, eikä hän sitä edes yritä. Ei, vaikka hän saisi otsaansa minkälaisen leiman tahansa.

- Tero vuonna 2000 ei olisi ymmärtänyt tämän päivän Teron ajatusmaailmasta mitään. Tiedostan kyllä, että monilla voi mennä minun tapani kokea elämää korkealta yli hilseen, mutta se ei minua haittaa. Minulle on yhdentekevää, mitä muut minusta ajattelevat ja se on vapauttavaa. Aiemmin ei todellakaan ollut niin, vaan pidin ylläni monia maskeja näyttämättä todellista itseäni.

- Jos joku minut leimaa kahjoksi, on hänen oikeutensa kokea niin. Don Miguel Ruizin The Four Agreements -teoksessa todetaan asia hyvin: ”älä ota mitään henkilökohtaisesti”. Jos toinen ihminen provosoituu sinun tekemisestäsi, tekemättömyydestäsi tai kokemuksestasi, se on osa sen toisen ihmisen prosessia. Hän peilaa sinuun jotain pintaa, jota hän ei voi suoraan lokeroida. Meillä ihmisillä kun on usein tarve lokeroida asioita omien kokemustensa ja ajatusmalliensa mukaan.

Vaikka Suhosen ruokapöydällä, kirjahyllyllä ja olohuoneen lattialla oleviin kristalleihin ei tuntisikaan samanlaista selittämätöntä vetovoimaa kuin hän itse, Suhosen itsensä olemus huokuu elämäniloa, rauhaa ja hyvinvointia.

Jos tämä mies täyttää kahjon ihmisen määritelmän, kaikkien olisi syytä ryhtyä kahjoksi tällä karneolinpunaisella sekunnilla.

- Olen siinä mielessä kiitollisessa kohtaa elämässäni, että minun ei tarvitse tehdä pelkästään kivoja juttuja, vaan superkivoja juttuja. Valmennukset, luennot, seremoniat, runokirjaprojekti ja rakenteilla oleva verkkokauppa, kaikki ovat osa kokonaisuutta, jota tässä parhaillaan rakennetaan. Jollain ne laskut kuitenkin täytyy maksaa. Tiedän, että minulla on paljon annettavaa siitä, millä tavalla hahmotan ihmistä sekä fyysistä ja henkistä energiaa.

”Hän tietää, ettei koskaan pääse perille, paikkaan tai tilaan itsessään, jossa hän olisi valmis tietäjä. Hän tietää, ettei se ole edes tarkoitus.”

Tie työterveyshuollon ammattilaisesta ja SM-tason kaukalopalloilijasta tietäjäksi ja runoilijaksi on vaatinut paljon itsensä tutkimista. Tietäjä on Suhosen ”avatareista”, kuten hän itse ilmaisee, vahvin. Tietäjä on kuningas, joka kerää yhteen muiden avatarien eli runoilijan, alkemistin ja valmentajan tiedot yhteen ja kokee elämää kokonaisena.

Valmentaja vastaa nimensä mukaisesti ravinto-, hyvinvointi ja yritysvalmennuksista. Suhosen järjestämät seremoniat, kuten isäksi vihkiminen ja kaakao-kristalliseremonia ovat puolestaan alkemistin heiniä.

Juuri miesten piireistä ja isäksi vihkimisen seremoniasta Suhonen puhuu hyvin intohimoisesti.

- Yksi tosi iso oivallus oman kokemuksen kautta on ollut, että meillä miehillä ei välttämättä ole juurikaan työkaluja käsitellä tunteita. Emme niitä välttämättä ole saaneet omilta isiltämme ja sekin on täysin inhimillistä, kun miettii heidän sodassa olleita isiään. Minulle tuli vahva tunne, että oman kokemuksen jakamisesta voisi joku saada apua. Tänä päivänä perfektionismi tarkoittaa minulle sitä, että ihmisellä ei ole kerroksia, minkä alle naamioi itsensä. Se on yksi isoista elämän tarkoituksista.

- Täällä maapallolla meitä elää noin puolet mieskehossa ja noin puolet naiskehossa. Kaikilla meillä on kuitenkin sisällä feminiininen ja maskuliininen puoli, joita molempia tarvitaan. Joissain tilanteissa tarvitaan eteenpäin rynnivää maskuliinista vaihdetta, kun taas toisinaan tärkeämpää on pystyä pysähtymään hetkeen ja tuntea, mitä meille tapahtuu. Tämän ajan yksi haasteista on, miten saamme integroitua sisäiset feminiiniset ja maskuliiniset puolemme keskenään eikä kilpailemaan toisiaan vastaan.

”Muut hänen ympärillään näkevät hänessä viisautta, pyhyyttä ja jonkinlaista mystistä arvokkuutta, joka saa aikaan kunnioituksen.”

Itsetehtyä shamaanirumpua aina sopivan hetken tullen soittava Suhonen on kaikkea muuta kuin kahjo. Hänellä on 10-vuotinen työura takanaan Lumon kivijalkayrittäjänä ja ravintovalmentajana sekä tuhansia tunteja muun muassa funktionaalisen lääketieteen, yrttien sekä biohakkeroinnin opiskelun ja kokemisen parista.

Hänellä ei ole tarvetta puolustella omia ajatuksiaan sen enempää kuin hän tuomitsee toisten tekemisiä. Hän on silti avoin kriittisillekin keskusteluille, mutta skeptisinkin vastaväittelijä huomaa pian, että miehen puheissahan on järkeä – Suhonen ei saarnaa universaaleja totuuksia, vaan rohkaisee jokaista löytämään oman totuutensa, oman polkunsa, ilman maskeja ja häpeän pelkoa.

Esimerkiksi Suhoselle itselleen kristalleilla on suuri, fyysiselläkin tasolla tuntuva merkitys, kun taas toisille ne ovat korkeintaan vain kauniita koriste-esineitä.

- Saatan itse joskus herätä öisin ja ottaa kristallin käteeni. Silloin saatan tuntea energian nousevan kämmenistäni. Joillekin kristalli on pelkkä kivi, mitä se geologisessa mielessä onkin, mutta jos mennään kvanttimekaniikan tasolle, huomataan, että kristallitkin värähtelevät, kuten ihan kaikki muukin. Mikseivät ne siis voisi aiheuttaa ihmisissä resonointia jollain tasolla? Olen usein pohtinut sitä, miksi aistin niiden mystistä energiaa. Ehkä kysymys on yksinkertaisesti siitä, että olen sallinut itselleni tuntemisen herkemmillä tasoilla enkä sysännyt kokemusta pois tietoisuudestani, vaikka en pystynyt sitä lokeroimaan minnekään aikaisempiin kokemuksiin pohjautuen.

- Jos ajatellaan ääriesimerkin kautta, niin meidänhän on erittäin helppoa tuomita murhaajaa hänen tekojensa vuoksi. Mutta jos asiaa miettiikin niin päin, että jos minulla olisikin tuon murhaajan kokemus, kärsimys, tunteet, ajatukset ja hänen tietoisuuden tasonsa, olisin tehnyt juuri niin kuin murhaaja teki. Se on hänen tekojensa summa ja se olisi minun tekojeni summa myös.

- Kukaan ei tiedä toisen ihmisen polusta, matkasta ja kärsimyksestä mitään. Meillä on monesti tarve tuomita toisemme ja kun siitä päästää irti, se on iso helpotus. Se vapauttaa paljon energiaa.

Tieto ja usko koetaan usein toistensa vastakohtina, mutta Tero Suhoselle ne ovat saman arpakuution vastakkaiset sivut. Maailmassa on paljon tietoa, joka periytyy sukupolvelta toiselle kirjojen ja muiden formaattien muodossa, mutta ihmisen todelliset kokemukset ja tuntemukset ovat niitäkin vahvempia opettajia.

Ja juuri ihmisten omien kokemusten tunnustaminen heidän tiedokseen ja totuudekseen vaatii uskoa. Ehkä syvimmillään lopuksi käy niin, että kun uskoo itseensä ja kokemaansa, usko muuntuu tietämiseksi.

- Tässä maailmassa ei ole montaa asiaa, joita voi sanoa ihan varmaksi. Koen, että olemme tulleet tänne kokemaan. Tiedän, että en tiedä juuri mistään mitään.

”Kaiken hänestä huokuvan vilpittömyyden ja puhtauden ansiosta jotkut voivat kutsua häntä tietäjäksi.”

KUKA?

Tero Suhonen, 49

• Raumalainen elämäntapavalmentaja, runoilija, yrittäjä ja elämän mysteerin kokija.
• Ruokapuoti Lumon perustaja ja entinen omistaja, entinen SM-tason kaukalopalloilija
• Koki syksyllä 2020 Kokkovuorella kokonaisvaltaisen ykseyskokemuksen, mikä johti hänet tietäjän polulle.
• Naimisissa, kolmen lapsen isä.
• Ei kuulu mihinkään uskontokuntaan tai kannata mitään erityistä filosofiaa. Ei myöskään vastusta mitään näistä.

Tietäjäsitaatit: Tero Suhonen