Työn kuva: Tukea ja apua arkeen
Lähihoitaja Paula Mulari kertoo, millaista on työskennellä Rauman kaupungin kotihoidossa ja miten koronavirus muutti työarkea.
Millaista on työarkesi?
– Työskentelen tukitiimissä, jossa suurimmalla osalla asiakkaista on mielenterveys- ja päihdetaustaa. Saavun töihin kello seitsemän ja päivä alkaa tiimin palaverilla, jossa käydään läpi asiakkaiden kuulumisia. Päiväni on jaettu aamu- ja iltapäiväpaikkoihin, joiden välillä on lounastauko. Itse kuljen asiakkaiden luo kaupungilta käyttöön saamallani sähköpyörällä.
Asiakkaita ohjataan ja tuetaan arjessa, avustetaan aamutoimissa, annetaan lääkkeitä ja ulkoillaan. Heidän kanssaan myös keskustellaan paljon. Yleensä yksi käynti on keskimäärin noin puoli tuntia. Asiakkaan luota ei kuitenkaan lähdetä ”ajan loppuessa”, jos huomataan asiakkaan tarvitsevan tänään enemmän tukea. Työ vaatii paljon ihmisten kehonkielen lukemista ja käytöksen tarkkailua. Joskus asiakaskäynneille mennään parin kanssa, jos tilanne sitä vaatii.
– Työhöni kuuluu myös Pilke®-kerhon ohjaaminen. Pilke-kerho on vertaistuellista ryhmätoimintaa yli 60-vuotiaille päihdeongelmista kärsiville naisille ja miehille. Ryhmiä on kaksi, joista meidän ryhmämme kokoontuu keskiviikkoaamuisin. Ohjelmaan kuuluu aamupala, yhdessä keskustelua ja pientä tekemistä kuten tietovisa. Käymme myös ajoittain yhdessä elokuvissa, grillaamme ja vietämme muun muassa kevät- ja joulujuhlaa. Ryhmä on hyvähenkinen ja tiivis.
Miksi valitsit tämän alan?
– Minulle on aina ollut selvää, että haluan olla työssäni tekemisissä ihmisten kanssa. Opiskelin lähihoitajaksi suuntautuen ensin kuntoutukseen, jonka jälkeen erikoistuin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen tehnyt tätä työtä nyt 15 vuotta ja edelleen pidän työstäni kovasti. Töihin on joka päivä mukava saapua ja koen, että tämä on vahvasti minun juttuni.
”Jokainen päivä on erilainen, eikä ikinä tiedä, mitä asiakaskäynnille saapuessa odottaa vastassa.”
Miten korona-aika muutti työtäsi?
– Jokaisella hoitokäynnillä käytämme maskia tai visiiriä. Muutoinkin noudatamme hygieniaohjeita kuten käytämme käsidesiä sekä hansikkaita. Jos asiakkaalla on esimerkiksi yskää, niin silloin käytämme kirurgista maskia. Hoitajien tulee olla erittäin tarkkoja, etteivät he tule vähänkään kipeänä töihin.
Aluksi tuntui, että aikaa kului paljon enemmän, kun piti huolehtia maskeista ja muista turvatoimenpiteistä, mutta nopeasti siihen tottui.
Käyntiajat pitenivät korona-ajan alussa, kun osa asiakkaista oli tilanteesta todella peloissaan. Ilmassa oli paljon huolta omasta tai läheisen sairastumisesta sekä epävarmuutta uskaltaako kotoa poistua mihinkään. Päälle tuli vielä ikävä, kun läheisiä ei saanut tavata. Monelle meidän käyntimme olivat ainoita ihmiskontakteja. Nyt asiakkaiden kanssa on alettu puhua korona-ajasta jo menneessä muodossa, vaikka edelleen meillä hoitajilla on maskit ja käsineet.
Lue myös
