Tässä paikassa Raumalla: Kaupankäyntiä ja kohtaamisia

(Kuva: Raumakuvasto.fi)

Sumuisena syysaamuna hevosmies August Seljankavaara suuntasi tapansa mukaan torille. Talon ainoan konin kavioiden kopinasta nousi kaiku painavien askeleiden kuluttaessa mukulakivien pyöreitä pintoja. Hän tarkasteli toria lierihatun pienen liepeen alta. Väkeä riitti, lauantaiset kohtaamiset olivat monelle viikon kohokohta.

Seljankavaara tervehti tuttuja, tuntemattomat hän ohitti vaitonaisella nyökkäyksellä. Mies sitoi hevosensa torin laidalla betonipylväät yhdistävään rautatankoon. Tutut jätkät jauhoivat väkijoukossa menneen viikon kuulumisia. Seljankavaara liittyi seuraan, kätteli kuomansa ja sytytti sätkäänsä kipinän.

Kovaääninen kuulumisten vaihto sisälsi aina saman kaavan. Kohteliaisuuksista siirryttiin tehtyjen töiden kautta kinasteluun, kinastelusta ilkikuriseen kuittailuun. Välillä naurahdeltiin, välillä siemaistiin povesta taskulämmintä miestä väkevämpää.

Toisinaan joku henkisesti heikompi otti sanomisista itseensä, keräsi seuraavan viikon ajan ylpeyttään ja parempia vitsejä varastoon.

Taustalla käytiin kiivaasti kauppaa. Tingittiin hinnoista ja tehtiin vaihtoja sen mukaan, mikä palveli parhaiten molempia osapuolia. Perunat, porkkanat ja kalat keräsivät kokoon nälkäiset, kengät ja takit tulevan talven viluisimmat. Lapset säntäilivät sinne tänne väkijoukon jaloissa. Hyppivät narua, heittelivät nappeja ja nauroivat.

Aamu taittui iltapäivään ja väki kaikkosi vähin äänin. Miesporukassa juttu jatkui kuitenkin katkeamatta. Asiaa tehtiin tikusta ja tulevasta. Pakkohan se oli, kun oli kerrankin päästy kunnolla jutulle. Täällä kokoontui kaupunki, eikä kenelläkään ollut kiire.

Tämä tuokiokuva on vain tarina. Meidän on mahdotonta tietää, mitä kaikkea Kalatorilla on vuosisatojen aikana tapahtunut, mutta meillä on mahdollisuus kuvitella. Siihen ei tarvita muuta, kuin hiljainen hetki lauantaiaamuna ja ripaus raumalaista mielikuvitusta.

Kalatori on ympäristöineen keskiaikaisen Rauman vanhinta osaa. Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot ovat yksi alueen keskeisistä nähtävyyksistä. Kirkko tuhoutui tulipalossa 1640-luvulla, jolloin Kalatori menetti merkitystään ja kaupankäynti siirtyi vähitellen nykyiselle Kauppatorille.

Kalatori sai nykyisen nimensä 1800-luvun lopulla. Tätä ennen se tunnettiin nimillä Karjatori, Vähätori ja Uusi tori. Vuosina 2009 ja 2010 alueella suoritettiin arkeologisia kaivauksia, joissa tehtyjen löytöjen perusteella selvisi paikalla sijainneen tori jo 1400-1500 luvuilla.

#YhdessäOlemmeRauma