Lapskoussia koti-ikävään

Kaupallinen yhteistyö: Rauman kaupunki

Kotiseuturakkautta-juttusarjassa tapaamme ihmisiä, joiden elämä on muualla, mutta sydän kotiseudulla. He kertovat, millainen merkitys Raumalla on heille tänä päivänä ja mistä rakkaus kotiseutua kohtaan kumpuaa. 

Jo 14-vuotiaana Laura Alajääski teki muusikon töitä laulaen sekä soittaen saksofonia ja huilua. Hän kuului aluksi Luvian nuorisoseuran musikaalin bändiin, mutta uskaltautui Kyllikki Staffin kannustuksesta lavan puolelle vuonna 2001.

– Kun tuolloin näyttelin Sound of Musicissa Lieslia, tajusin, että tämä on mun juttu. Musikaaleissa näytteleminen yhdistää kaiken mistä pidän, Laura Alajääski kertoo.

– Vaikka olin jo pienestä pitäen katsonut musikaaleja ja osasin niitä ulkoa, en ollut ikinä osannut kuvitella itselleni tällaista ammattia.

Alajääski ehti opiskella Raumalla luokanopettajaksi muutaman vuoden kunnes kuuli, että Lahden ammattikorkeakoulussa on musiikkiteatterilinja. Rauma vaihtui Lahteen ja lopulta Lahti Helsinkiin kun Alajääski pääsi sisään Teatterikorkeakouluun.

Päättötyönsä My Fair Ladyn Elizan roolin Alajääski teki Rauman teatterissa 2011–2012, jonka jälkeen hän sai kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin.

Rauma on kartan keskipiste

Vaikka ura on kuljettanut Laura Alajääsken Helsinkiin, on näyttelijän sydän silti vahvasti kotiseudulla.

– Rauma on aina ollut mulle koti. Kun olen Helsingissä ja katson karttaa mulla on olo, että olen vähän kenollaan, sillä Rauma on minulle se keskipiste. Siellä seison suorassa, Alajääski kuvailee.

Alajääski vierailee lounaisrannikolla aina kun pystyy, sillä hänen lapsuuden perhe sekä serkut asuvat Raumalla ja Eurajoella sijaitsee perheen mökki.

– Mökin lisäksi suosikkipaikkojani ovat Otanlahden ja kesäteatterin alue sekä Vanha Rauma. Meri on Raumalla ihan eri tavalla läsnä mitä täällä Helsingissä, ja Vanha Rauma on sielunmaisemani.

– Joulusta ei tule mitään jos ei pääse fiilistelemään Vanhaan Raumaan. Ostan aina suurimman osan joululahjoista keskustan paikallisista liikkeistä.

Silloin kun kotiseudulle ei pääse, lievittää pahinta koti-ikävää raumalainen perinneruoka lapskoussi. Sitä löytyy tälläkin hetkellä pakkasesta, sillä Alajääsken tavoitteena on saada koko perhe tykästymään lapskoussiin.

– Tuusulasta kotoisin oleva mieheni ei ole vielä ymmärtänyt lapskoussin herkullisuutta, mutta totuttelutyö on vielä kesken. Tässä on aikaa opetella, sillä tarkoituksena on tuoda perhe sitten Pitsiviikolla Raumalle syömään lapskoussia.

Lapskoussin merkitys on kuitenkin tullut selväksi niin Alajääsken perheelle kuin muillekin tutuille.

– Mieheni katsoi minua eräänä päivänä hieman huvittuneena kun söin lapskoussia itku silmässä ja lauloin Nämäp poikki o vast. Eikä hän ole ainut joka on huomannut kiintymykseni tähän perinneruokaan, sillä olen myös saanut Rauman teatteriravintolan väeltä ensi-iltalahjaksi lapskoussia, Alajääski paljastaa nauraen.