Ilmiö: Rauma, rakastan sinua

En osaa kunnolla Rauman ja Porin välistä kissanhännänvetoa. Lajina pidän enemmän parisoudusta. Olen silti yrittänyt! Puolisoni, Lukko-fani, vei seurustelumme alkuvaiheessa minut Ässät-Lukko peliin Isomäkeen. En tullut ajatelleeksi, että päädyn tietysti täpötäyteen raumalaiskatsomoon. Itse jääkiekosta en ymmärrä mitään, katson sitä missä tahansa. Nakersin Snickersiä ja odotin, milloin alkaa tuntua ristiriitaiselta tai joltain. Ei alkanut. Nautin urheilutunnelmasta.

Olen aina ollut ikäluokassani se, joka on eniten kiinnostunut kotiseudustaan ja rakastanut sitä intohimoisesti. Enää se ei korostu, koska olemme kaikki keski-iässä. Kun ala-asteella luokkaretkemme suuntasi Raumalle, tiesin jo yhtä ja toista kaupunkiemme väleistä. Siitä huolimatta sisuksissani läpätti astellessamme Marelan ovista. Puhumattakaan innostuksestani pukeutua päästä varpaisiin mustaan pitsiin Musta Pitsin yönä. Kultaiset korkokengät olivat kirsikkana kakun päällä, kun lähinnä espanjattaren näköinen tyttönen pasteerasi pitkin Vanhaa Raumaa.

Kun nykyisin piipahtelen Raumalla melko usein, on tilanne livahtanut jo siihen, että tuttuja näkyy siellä täällä. Se tuntuu kotoisalta. Mieheni mukana omaan elämääni on tullut nippu raumalaisia. Välillä koitan salaa tarkkailla, onko meissä eroja. Hyvin tuntui pyyhkivän silloinkin, kun raumalaisen kälyni kanssa kahteen naiseen teimme tapetointihommia. Paperit on edelleen anoppilan seinissä.

Tänä vuonna Tonttujen yö jää väliin, koska keskityn samana päivänä omaan vanhenemiseeni. Joulun ajan Rauma vetää silti puoleensa. Erityisesti tänä vuonna arvostan sitä, että etelänlomalle pääsee lähelle epäviralliseen ystävyyskaupunkiin, Raumalle.

Elina Wallin on porilainen yrittäjä, murrekirjailija ja juontaja.